Peukku

 

Peukku porttina – Kun kieli kielletään, mutta huumeita ei.

Suomessa käydään taas tärkeää keskustelua. Nimittäin siitä, saako sanoa peukku.

Ei siitä, että huumeita käytetään yhä laajemmin. Ei siitä, että käyttö on siirtynyt kotibileistä koulunpihoille ja lähiöpuistoihin. Ei siitä, että katukauppa on nyt vain yksi klikkaus ja rahansiirto.

Ei. Nyt keskustellaan, saako käyttää sanaa, joka tarkoittaa sormea.

Koska PEUKKU, tuo uusi katu-uskottava nimike muuntohuumeelle, kuulostaa... no, söpöltä.

Ja niin tapahtuu taas klassinen suomalainen virhearvio: kielletään ilmiöstä sana, ei itse ilmiötä.

Kielellinen paniikki vai sosiaalinen sokeus?

Sanat ovat vaarallisia vain silloin, kun ne tuovat näkyväksi jotain, jota ei haluttaisi nähdä.

PEUKKU on juuri tällainen sana. Se paljastaa, että huumeidenkäyttö on muuttunut – ei vain yleisemmäksi, vaan hyväksytymmäksi. Peukku on helppo, lyhyt ja herttainen. Se istuu TikTok-kommentteihin ja koulupihan puheeseen. Se ei pelota, se ei shokeeraa – ja juuri siksi se on tehokas.

Mutta ongelma ei ole peukku. Ongelma on se, mitä se edustaa.

Porttiteorian uusi muoto

Muistatko, kun vielä 2000-luvun alussa käytiin väittelyä siitä, pitäisikö kannabis laillistaa? Sitten mentiin eteenpäin. Pilleri, nappi, rave, LSD, MDMA, bentso. Nyt te ihmiset olette siinä pisteessä, että muuntohuumeet ovat arkea. Peukku on porttiteorian myöhäistuotantoa. Se on portti portin jälkeen, kun mikään ei enää pysäyttänyt.

Ja reaktio? Kieltäkää sana. Tuhotkaa termi. Estäkää keskustelu.

Niin kuin kielipolitiikka korvaisi huumepolitiikan.

Mitä tapahtuisi, jos me oikeasti puhuisimme ilmiöstä?

Ehkä ihmiset huomaisivat, että käyttö ei ole marginaalista. Ehkä he näkisivät, että myös keskiluokka käyttää. Ehkä he ymmärtäisivät, että nykyhuumeet eivät haise, eivät näy, eivät kuulu. Ehkä he hyväksyisivät sen, että huumemyönteisyys ei ole enää vain alakulttuurin kapinaa, vaan osa tavallista, ironista meemikulttuuria.

Mutta helpompaa on kiistää. Ja kieltää. Ja kutsua peukkua vaikka... "käsivarren ulokkeeksi".

Sitten ei tarvitse nähdä.

Ja mitä tekee yhteiskunta?

Kirjoittaa vetoomuksia sanoista. Laatii kannanottoja kielestä. Antaa asiantuntijoiden pyöritellä päätään vakavasti, mutta maltillisesti.

Samalla huumeet eivät odota. Ne eivät pysähdy kouluportille. Ne eivät jää byrokratian jalkoihin.

Ne kulkevat peukalolla viestittynä, tilattuina, nieltyinä, naamioituina.

Ja ihmiset keskustelevat sanoista.

Riko