Onko maailmankaikkeus simulaatio


 

Laskennallinen universumi – voisiko maailmankaikkeus olla 
simulaatio?

Ajattele, että maailmankaikkeus – avaruus, aika, aine, tietoisuus – ei olisi perimmäiseltä luonteeltaan fysikaalinen, vaan laskennallinen. Entä jos se, mitä pidämme todellisuutena, onkin huolellisesti mallinnettu simulaatio, jonka on luonut jokin meitä käsittämättömästi kehittyneempi äly? Tämä ajatus ei ole pelkästään science fictionin polttoainetta, vaan myös vakavan filosofisen ja tieteellisen pohdinnan kohde.

Simulaatiohypoteesi: mistä on kyse?

Simulaatiohypoteesi on ajatus siitä, että koko havaittava maailmankaikkeus – sinä, minä, tähdet, kvanttikentät ja kausaaliset suhteet – voisi olla tietokonepohjainen simulaatio. Hypoteesin tunnetuin muotoilija on filosofi Nick Bostrom, joka esitti vuonna 2003 klassisen argumenttinsa: jos riittävän edistyneet sivilisaatiot pystyvät simuloimaan tietoisuuksia, ja jos he haluavat tehdä niin, on todennäköisempää, että elämme simulaatiossa kuin "aidossa" perustodellisuudessa.
Mutta tässä esitetty versio on hieman toisenlainen. Tässä ei ole kyse jumalasta, joka vaatii palvontaa, eikä tarkoituksesta, joka kiertyisi ihmisen ympärille. Sen sijaan kysymme: voisiko maailmankaikkeus olla emergentti artefakti, luotu ei-jumalallisen, mutta ylittämättömän älyn toimesta – mahdollisesti tutkimustarkoituksiin, kokeiluna tai jopa puhtaana kuriositeettina?

Maailmankaikkeus ohjelmana

Jos maailmankaikkeus olisi simulaatio, sen rakenteessa saattaisi näkyä "koodin" jälkiä. Tällaisia voisivat olla:

  • Diskreetti luonne: Avaruuden pienin mittaskaala, Planckin pituus, viittaisi kvantisoituun todellisuuteen – ehkä pikselöityyn "näyttöön".
  • Rajoitettu valonnopeus: Informaatio ei leviä äärettömän nopeasti – ehkä järjestelmäresurssien hallinnan vuoksi.
  • Kvanttitodennäköisyydet: Ei determinismiä, vaan tilastollisesti mallinnettu käyttäytyminen.

Lisäksi, jos universumimme on simuloitu, voi olla olemassa mekanismeja, jotka pitävät sen "sisäisen koherenssin" kasassa – kuten videopelien renderöinti: yksityiskohtia lasketaan vain, kun pelaaja katsoo niihin suuntaan. Vastaavasti, kvanttimekaniikan mittausilmiöt saattavat muistuttaa järjestelmän tilapäivityksiä havainnon myötä.

Mutta kuka simuloisi meidät – ja miksi?

Jos maailmankaikkeuden ulkopuolinen äly on luonut tämän todellisuuden, sen motiivit voivat olla täysin käsittämättömiä – mutta ei välttämättä pahantahtoisia tai palvontaa vaativia. Se saattaa olla:

  • Tutkija: kokeilemassa fysikaalisten parametrien vaikutuksia emergenttiin elämään.
  • Luova olento: leikkimässä kompleksisuudella.
  • Simuloitu simuloija: osa simulaatioiden ketjua.

Tärkeää on, että tämä äly ei ole teistinen jumala. Se ei vaadi huomiotamme, rakkauttamme tai uskoamme. Se ei ehkä edes tiedä, että olemme "heränneet" kysymään, olemmeko sen luomusta.

Simulaatio ilman merkitystä – vai uudenlainen merkitys?

Monille ajatus simulaatiosta on ahdistava: "Jos tämä ei ole totta, mitä mikään merkitsee?" Mutta entä jos toisin päin? Ehkä juuri tietoisuus siitä, että tämä voi olla laskennallinen, ei vähennä sen arvoa vaan korostaa: syntynyt tietoisuus, joka kysyy itseään, on merkittävä riippumatta syntyperästään.

Ehkä ei ole niin tärkeää, onko maailma "aito" vai "ohjelmoitu". Tärkeää on, että se on koettavissa, jaettavissa, kysyttävissä. Ja ehkä merkitys ei synnykään siitä, että jokin meitä suurempi on sen meille antanut – vaan että me ylipäänsä pystymme sitä rakentamaan ja jakamaan.

Martti

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kvanttitietoisuus

Maailmanvalloitus

Tekoäly ja uskonto