Liikkumaton sukupolvi

 

Liikkumaton sukupolvi – liikunnan arvon romahdus ja yhteiskunnallinen sokeus

Kävely ei maksa mitään. Juokseminen ei maksa mitään. Rappuset ovat ilmaisia. Lähin metsä ei peri pääsymaksua. Silti yhä useampi nuori ei liiku. Miksi?

Liikunnasta on tullut erikoistavaraa. Se, mitä vielä 80-luvulla kutsuttiin "ulkoiluksi", on nyt valmennettu, varustettu, vakuutettu ja maksumuurin takana. Fyysinen aktiivisuus ei ole enää osa elämää, vaan tuotteistettu harrastus, jonka portinvartijoina toimivat seurat, salit ja sovellukset.

Samalla kehittyy uusi ilmiö: liikkumattomuuden normalisointi. Nuoret eivät liiku, vanhemmat eivät kehota, koulu ei vaadi. Ja sitten – sosiaalisessa mediassa tai kommenteissa – valitetaan, että "liikunta maksaa liikaa". Koko keskustelu liikkuu rahassa, ei liikkeessä.

Missä vaiheessa ilmaisuus lakkasi olemasta vaihtoehto?

Fyysinen passivoituminen numeroina

Tutkimukset osoittavat, että lasten ja nuorten liikunta on laskenut lähes kaikkialla Euroopassa. Suomessa alle 10 % lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaisesti päivittäin. Lihavuus on nousussa. Kunto heikkenee. Omaa kehoa ei osata käyttää – mutta sitä osataan somessa esitellä.

Ja kyllä, tämä ei ole vain suomalainen ongelma. Sama kehitys näkyy Yhdysvalloista Saksaan, Ranskasta Etelä-Koreaan. Terveysjärjestöt puhuvat maailmanlaajuisesta passivoitumiskriisistä.

Miksi liikunta ei enää kiinnosta?

1. Raha luo hierarkian: Liikkuminen nähdään arvokkaana vain, jos siihen liittyy maksullinen struktuuri – jäsenyys, välineistö, valmennus. Ilmainen = merkityksetön.
2. Sosiaalinen media vääristää motivaation: Instagram ja TikTok eivät palkitse kävelyä metsässä, vaan sixpackin, hikivideot ja erikoisliikkeet. Liikunta ulkonäön vuoksi syrjäyttää liikkumisen ilon.
3. Yhteiskunta ostaa palveluja, ei aktivoi ihmisiä: Subventoidaan seuroja ja maksullisia liikuntamuotoja, mutta unohdetaan tuki arkiliikkumiselle – pyöräilyyn, ulkoiluun, koulumatkoihin.
4. Vanhemmat eivät välitä – tai eivät osaa: Harva enää käskee lasta ulos. Moni ei ole itsekään koskaan oppinut liikkumaan ilokseen.

Liikkumattomuuden seuraukset

Fyysiset:

• Kestävyys heikkenee.
• Lihasmassa katoaa.
• Ylipaino lisääntyy.

Psyykkiset:

• Keskittymiskyky heikkenee.
• Mielialat ailahtelevat.
• Keho muuttuu ahdistuksen lähteeksi.

Yhteiskunnalliset:

• Terveydenhuollon kulut kasvavat.
• Työkyky heikentyy.
• Syrjäytyminen lisääntyy.

Mitä pitäisi tapahtua?

1. Arkiliikunnan arvonnousu: On tehtävä näkyväksi, että liikkuminen ei tarvitse rahaa, vain päätöksen.
2. Vanhemmat ja koulut takaisin ohjaajiksi: Lapsia ei voi kasvattaa somefiidillä. Ulos, liikkumaan, heti.
3. Yhteiskunnallinen asennemuutos: Tuen painopiste pitää siirtää tuotteista tapoihin.

Liikkumaton sukupolvi ei ole yksittäisten ihmisten vika. Se on yhteisöllinen hämärä, jossa liike on unohtunut arvo.

Mutta arvoja voi palauttaa.

Se alkaa vaikkapa kävelyllä korttelin ympäri – ilman sovellusta, ilman seurantaa, ilman tarkoitusta.

Riko